Kommunikaation puute osa 1

Taas tänään on saatu omaa kokemusta (taas kerran) siitä, miten vaikeaa voi olla toista lukea, ymmärtää. Tuntuu jo menevän hokemiseksi mutta jos ihmiset osaisivat rehellisesti sanoa mikä mättää tai sitten sanoa ettei kiinnosta niin kaikki voisivat mennä eteenpäin tai selvittää asiat.

En suinkaan väitä, että naiset olisivat jotenkin parempia tässä kuin miehet. Tämä “tuppisuu” syndrooma koskee kyllä meitä kaikkia. Ainakin näyttäisi siltä, että sekä miehet että naiset joutuvat miettimään päänsä puhki miten toista voisi tulkita tai mitä jollakin eleellä tai sen puuttumisella tarkoitetaan.

Itse en jaksa olla toisen seurassa mitään muuta kuin olen – en ole suinkaan se suorapuheisin ihminen mutta teen kyllä selväksi missä mennään jos on tarve. Tosin kyllä huomasin itsessäni piirteen, että jos vastapuoli on kova pohtimaan erilaisia tulkintoja niin voin olla hyvin ongelmallinen tapaus. Joudun siis ilmoittamaan ensimmäisten joukossa “face to face – näin tehostat kommunikaatiota” kurssille. Jos näemme kurssilla niin olen se joka istuu eturivissä ja tekee muistiinpanoja!

The Cardigans – Communication

Se ihana tunne…

…joka iskee kun ihastusta, halua, kaipausta, epävarmuutta yhdistetään sopivassa suhteessa. Tunnetta on turha järkeistää – ainakaan itse en voi sitä hallita tai ymmärtää. Joidenkin kanssa tämä tunne iskee heti, hiukan hitaammin mutta iskeepähän kuitenkin. Joidenkin kanssa voidaan taas olla vuosia ystäviä ja silti mitään sen erikoisempaa tunnetta ei koskaan iske.

Kaikessa raakuudessaan tunne voi joko olla se paras tai sitten se kun joutuu pettymään karvaasti. Pettymyksiä tulee aina mutta on kovin eri asia pettyä kun ei saanut lempi jäätelöä kaupasta, työpaikka meni jollekkin toiselle kun siinä, että ihastus ei tunnekkaan samoin.

Mitä sitten tehdä jos tunteisiin ei vastata? Tänään on sellainen päivä, että vaikka kovasti tahtoisin tsempata ja sanoa, että “tuulta päin” ja “kyllä kaloja meressä riittää” niin nyt se ei tunnu kovinkaan mielekkäälle. Tässä vaiheessa voisin todeta, että kaikki eivät vaan ymmärrä hyvän päälle – mutta ei kai sitä toista voi syyttää siitä jos ei tunne samoin. Kuten sanottu nämä asiat kun eivät ole järjen asia.

Ensimmäiset treffit: Olisinko voinut tehdä jotain erilailla?

Monet varmasti treffien jälkeen pohtii: olisiko voinut sanoa tai tehdä jotain erilailla. Jäikö hiukan epävarma olo miten treffit meni?

Jos treffikumppani ei ollutkaan sitä mitä ajattelit, tuskin pohdit että olisiko jotain voinut tehdä toisin mutta jos vähääkään toinen kiinnostaa tai epäilet, että jutussa voisi olla potenttiaalia niin todennäköisesti itsekriittisyys kasvaa.

Itse olen tullut siihen tulokseen (vaikkakin pohdin näitä asioita ihan yhtä paljon tai vähän kuin monet muutkin), että koska toisen ajatuksia ei voi lukea tai tietää miten toinen tilanteen koki – on parempi antaa tulevaisuuden näyttää mihin mennään. Tiedän! Vaikeaahan se on mutta se ei suinkaan tarkoita, että pitäisi jäädä odottelemaan passiivisena.

Seuraavassa klipissä päästään asiaan – eli vaikka epäilyttäisi kuinka paljon tahansa, miten on ensimmäiset treffit menneet niin kannattaa kysyä tai tiedustella jos haluaisi nähdä vielä uudelleen!

Real Attraction or Just Friends?

Kyllä jokaisen pitäisi uskaltaa sanoa toiselle jos ei kiinnosta enään nähdä ja jos ei sitä vielä osaa niin nyt kannattaa viimeistään opetella. Pitää vaan luottaa siihen, että toinen osaa sanoa EI jos ei ole kiinnostunut.

Suomalainen vs Amerikkalainen treffikulttuuri

Olen selaillut keskusteluita siitä, miten vaikea sinkkujen on löytää seuraa ilman, että pynttää itsensä ja lähtee baariin. Monet näyttävät (kuten allekirjoittanutkin) ihmettelevän, miksei suomessa harrasteta enemmän treffeillä käyntiä ja muita sosiaalisia tilanteita.

Miksi aina jonkun sinkku-ryhmittymän pitää järjestää tapahtumia? Miksi se kahville pyytäminen ekstempore on nii-iin kovin vaikeaa? Olen itsekkin ollut tämän asian suhteen ihan yhtä saamaton kuin muut kohtalontoverit mutta syytä en ole vieläkään keksinyt. Olen yrittänyt hienovaraisesti ehdotella kahvittelua tai muuta mukavaa aktiviteettia mutta tulos kovin heikko tähän asti.

Olisiko niin, että miehet sekä me naiset välttelemme tilanteita joissa joutuisi toiselle sanoamaan: kiitos mutta ei kiitos? Niin ja vielä ihan selvinpäin. Tekeekö sen oikean etsiminen meistä valikoivia? Ei tuhlata toistemme aikaa joten käsitys toisesta tehdään kirjoituksien tai ensimmäisen tapaamisen perusteella? Oli miten oli rupean itse julistamaan Amerikkalaista treffikulttuurin sanomaan meille suomeen!

En tiedä olenko seuraavan ajatuksen kanssa ihan yksin mutta en oleta, että rakkaus syttyy heti – voihan sitä olla toisen kanssa vaikka kahvikupin jälkeen ystävä, jos nyt mitään muuta ei siitä tule. Kahvikupin juominen yhdessä ei vielä tarkoita mitään ihmeellistä – ei kaikki naiset kaiva häälehteä heti esille.

Eiköhän heitetä turhat spekuloinnit kahvikupin juomisen mekityksistä ja tutustuta toisiin!

En usko, että kenelläkään on niin paljon kavereita ettei sekaan vielä mahtuisi lisää, jos romantiikka ei sitten rupea kukkimaan (kahvikupista huolimatta).

Miesten vuoro esittää vaikeasti tavoiteltavaa?

Iltalehdessä oli juttu Helmikuussa, että miesten pitäisi esittää hankalaa eli naiset kiinnostuvat miehistä joiden tunteista eivät ole varmoja. Tässä vaiheessa toivon, että kovinkaan moni mies ei ole tätä juttua lukenut saati sitten ottanut vinkkiä viikoksi.

Naisia kuten miehiäkin on moneksi mutta miten naisen sitten pitää toimia jos mies esittää hankalasti saatavaa tai mystistä, eikä kuitenkaan ole valmis keskutelemaan tunteista? Kaikille meistä naisista ei ole luotu ennustajaeukon taitoja, joten jos joku osaa neuvoa asiassa niin olen kovin otettu.

Osa meistä naisista kun saattaa lähteä katselemaan muita jos mies kovin kauan vetää vaikeasti tavoiteltavan roolia. Jos kuitenkin sattuu kohdalle nainen ja mies jotka kummatkin esittävät vaikeasti tavoiteltavaa niin mitä tapahtuu?

Tasa-arvo on tehnyt tehtävänsä. Miehet eivät enään metsästä vaan naiset voivat myös tehdä tätä – toisaalta kannatan tätä että myös naiset voivat olla aktiivisia eikä aktiivisuus pelkästään kaadu miesten harteille. Olen jutellut ystävien kanssa jotka ovat melkein poikkeuksetta olleet samaa mieltä kanssani, että jos mies osaa ottaa ohjat – vie se meiltä huomattavasti todennäköisemmin jalat alta. Kannatan tasa-arvoa mutta joissakin asioissa on mukavaa, että mies vie vai minä vikisin.

Vinkki miehille: jos joku pohtii miten esimerkiksi naista voi suudella ensimmäistä kertaa (tai miksei myös niille jotka haluavat tehdä vaikutuksen tyttöystävään tai vaimoon) niin suosittelen kokeilemaan niin yksinkertaista juttua kuin – tee se yllättäen ja itsevarmasti. Lantioilta tai kasvoista kiinni ja …..

Sinkkuja on tällä hetkellä enemmän kuin koskaan – jos statistiikkaa uskotaan. I wonder why? Kaikki vaikeasti tavoiteltavia? Kyllä se meillä kaikilla sinkuilla on aina riskin ottamista ja tunteiden laittamista peliin – eikö kuitenkin mielummin se riski kuin epäselvä tilanne?

Mistä kaikki sai alkunsa?

Voisi sanoa, että tänä keväänä olen herännyt huomaamaan monia asioita. Syytä voi tietysti hakea siitä, että maaginen 30 on vuoden päästä tulossa täyteen tai sitten voidaan syyttää kevättä joka saa varmasti useimmat meistä kaivautumaan untuvatakin sisältä ja aktivoitumaan.

Joka tapauksessa, olen viimeisen parin kuukauden aikana turhautunut siihen, miten ihmeellisiä käsityksiä naisista tai heidän toiveistaan liikkuu. Tässä rupeaa itsensä tuntemaan jotenkin – jotenkin omituiseksi ja sitten harvinaisen tervejärkiseksi. Vielä en ole päättänyt kumpaan kuulun.

Tässä vaiheessa voi olla jo selvää, että olen sinkku. Kyllä – hakusessa on ihan tosi tarkoituksella mies. Varmasti, ainakin, joka toinen sinkku haluaa olla uusi Bridget Jones tai Carrie Bradshaw – niin kliseiseltä kuin se saattaakin kuulostaa on näissä elokuvissa tai sarjoissa kuitenkin pieniä totuuksia nähtävissä.

Joku tarkkanäköinen voi huomata mistä blogi on nimensä saanut. Paremmin tunnettu nimellä The Ugly Truth.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.