Taas tänään on saatu omaa kokemusta (taas kerran) siitä, miten vaikeaa voi olla toista lukea, ymmärtää. Tuntuu jo menevän hokemiseksi mutta jos ihmiset osaisivat rehellisesti sanoa mikä mättää tai sitten sanoa ettei kiinnosta niin kaikki voisivat mennä eteenpäin tai selvittää asiat.
En suinkaan väitä, että naiset olisivat jotenkin parempia tässä kuin miehet. Tämä “tuppisuu” syndrooma koskee kyllä meitä kaikkia. Ainakin näyttäisi siltä, että sekä miehet että naiset joutuvat miettimään päänsä puhki miten toista voisi tulkita tai mitä jollakin eleellä tai sen puuttumisella tarkoitetaan.
Itse en jaksa olla toisen seurassa mitään muuta kuin olen – en ole suinkaan se suorapuheisin ihminen mutta teen kyllä selväksi missä mennään jos on tarve. Tosin kyllä huomasin itsessäni piirteen, että jos vastapuoli on kova pohtimaan erilaisia tulkintoja niin voin olla hyvin ongelmallinen tapaus. Joudun siis ilmoittamaan ensimmäisten joukossa “face to face – näin tehostat kommunikaatiota” kurssille. Jos näemme kurssilla niin olen se joka istuu eturivissä ja tekee muistiinpanoja!
